Nuorisokulttuuri

Musadiggarit olivat oma ryhmänsä Ylöjärvellä siinä kuin mopopojat ja lätkäkillit. Osa ns. vakavasti musiikkia kuuntelevista kuului myös muihin ryhmiin Musiikin kuuntelijat olivat kuitenkin vähemmistönä verrattuna mopopoikiin. Keskustelu musiikista oli  tälle pienellä porukalle tärkeää. Koti ja ulkomaisten musiikkilehtien artikkeleita ja levyarvosteluita luettiin ja niistä keskusteltiin. Omaakin mielipiteenmuodostusta alkoi olla ja Suosikkiin suhtauduttiin kaupallisuutena

Tyylit ja suunnat

1970-luvun alkupuoli synnytti kategoriat purkka ja jytä, joihin jaettiin jyvät ja akanat. Purkkaa pidettiin alempiarvoisena ja ”kaupallisena” musiikki, jonka tekijöitä ei kovin korkealla tosi diggareiden leirissä noteerattu. Tähän kategoriaan lukeutui lakkanailontakkiin kääriytyneen nuorison suursuosikkeja, kuten Gary Glitter, Marc Bolan & T-Rex, Sweet ja Alvin Stardust. Jytä oli yleiskäsite kaikelle ”paremmalle” ja ”ei kaupalliselle” rockmusiikille.

Glam rock tuli Englannista. Siihen liitettiin myös vahvemmin arvostettuja taiteilijoita kuten Bowie, Roxy Music, Alice Cooper, New York Dolls, Slade ja Mott the Hoople. Kaikilla oli omat suosikkinsa ja heidän paremmuudestaan käytiin kiivasta debattia välitunneilla Ylöjärven yhteiskoulun käytävillä ja pihamaalla.

Musiikissa nousi uusia vakavammin otettavia tyylisuuntia kuten heavy ja progressiivinen rock. Myös osa Ylöjärven nuorista kiinnostui popin uusista tuulista. Matti ja Tepon kuuntelu vaihtui rock albumien kuunteluun ja keräämiseen.

Sille osalle nuorisoa, joka kuunteli kotimaista käännösiskelmää kuten Frediä, Markku Aroa, Dannyä ja Katri-Helenaa  naureskeltiin. Heidän musiikkisivistyksensä luokiteltiin Linnasali / junttikategoriaan.

Yleisradiokin alkoi tarjoilla rockmusiikkia esitteleviä ohjelmia entistä runsaammin ja syvällisemmin. Jake Nyman ja Heikki Harma olivat rinnakkaisohjelman ”ei-kaupallista” musiikkia esitteleviä nuorehkoja toimittajia.

Yleisradion kevyen musiikin ohjelmat vuonna 1972

Kysyntä ja tarjonta

Levyt hankittiin aluksi Tampereelta Stockmannilta ja Tampereen Soitinkaupasta. Näiden kauppojen valikoimat eivät aina tyydyttäneet vaativaa makua. Vuonna 1972 tapahtui musiikin tarjonnassa ratkaiseva käänne  parempaan, kun Epe’s Music Shop avattiin Kuninkaankadulla Tampereella. Valikoima oli suunnattu uudelle rockia kuluttavalle sukupolvelle. Levyt tuotiin suoraan ulkomailta. LP-levyn ohjehinta oli vuonna 1974 26 markkaa. Tuolloin alkoi myös ns. cut-out (myynnistä poistettujen) amerikkalaisten levyjen maahantuonti. Niitä sai halvemmalla ja mukana oli kaikenlaista harvinaisempaa diggarimusaa. Tämä näkyi myös ylöjärveläisten nuorten musiikin kulutuksessa.

Singlelevyistä siirryttiin albumien hankintaan. Rockin muuntuessa kokeellisemmaksi ja haastavammaksi taidemuodoksi albumit alkoivat rakentua kokonaisuuksiksi. Tärkeitä nimiä olivat CCR, Rolling Stones, Black Sabbath, David Bowie, Pink Floyd, Jimi Hendrix, Alice Cooper, Slade, Who ja niin edelleen.

Epes’s Music Shop

LP-levyn kansigalleria

Lehdistön voima

Musa-lehdestä muodostui standardi, johon luotettiin. Lehden kehumat levyt hankittiin heti kokoelmiin. Jutut herättivät kiinnostuksen myös 60-luvun klassikoihin. Nuorten lehti Intro kunnostautui oivallisilla musiikkisivuillaan. Levyarvioita seurattiin intensiivisesti ja levyjen saamat tähdet eri arvioijilta olivat polemiikin kohde aina kun musiikkia kokoonnuttiin kuuntelemaan kaveriporukassa. Osa diggreista kiinnostui myös englantilaisista musiikkilehdistä, kuten New Musical Express ja ZigZag. Musiikin tuntemus laajeni päivän suosikeista uusille hämärämmille osa-alueille. Ensimmäiset vihjeet autotallirokista ja esipunkbändeistä kuten Stooges, Stackwaddy, Edgar Broughton Band ja New York Dolls löytyivät tätä kautta. Progeajattelu avautui samalla avantgardistisempaan suuntaan Gongin, Hawkwindin ja Canin musiikissa, joita myös Ylöjärvellä kuunneltiin.

Muistoja Musalehdestä

Tukat alkoivat kasvaa samaan tyyliin kuin esikuvilla. Korokepohjakengät ja leveät lahkeet kuuluivat luonnollisesti glam rockia kuuntelevan perusvarustukseen. Todelliseen popparihabitukseen kuului kelsiturkki ja sävyyn istuva pitkä kaulaliina. Tytöillä oli ensimmäistä kertaa napapaidat talvellakin.

Vuodesta 1972 eteenpäin  tehtiin omaleimaista suomalaista rockia myös suomenkielellä. Suomen Talvisota -yhtyeen albumi oli ensimmäinen merkittävä teos tällä rintamalla. Ylöjärvelläkin kuunneltiin tätä uutta kieltä heti alusta lähtien. Juicen, Isokynä Lindholmin ja Baddingit levyt löytyivät paikkakunnan nuorten levyhyllyistä..

Mies joka toi rockin Tampereelle

70-luvun alussa musiikkiharrastajat kävivät jo ahkerasti Tampereella Yliopiston ja Teknillisen oppilaitoksen juhlasaleissa järjestetyissä konserteissa. VPK:n Red Rooster diskon tiskijukka ja Musa-lehden sekä sen seuraajan Soundin toimittaja Tapio ”Madman” Korjus toimi promoottorina näissä tilaisuuksissa.  Wigwamit, Pressat, Hurriganes, Badding, Sleepparit, Tabula Rasa, Kalevala, Virtanen ja ulkomaisista Dr. Feelgood, Man, Kevin Coyne, Camel, Roy Harper ja Ramones nähtiin ja kuultiin Tekun Auditorion pulpeteista. Samalla tavattiin Tamperelaisia musafaneja, jotka päivystivät myös Epeksen levylaarien äärellä ja lukivat Musa- ja Soundilehtiä. Hectoria ja Virtasta käytiin katsomassa. Kun Virtanen nähtiin niin”se oli siinä”. Vaikka Virtanen ei välttämättä vaikuttanut heti omaan soittoon se oli uskottavin kotimainen rockakti  omana aikanaan. Hectorin Nostalgia ja Isokynä vaikuttivat Suomi-rockin pioneereina jo hieman aiemmin.

Tapio Korjuksen järjestämän konsertin mainos vuodelta 1971

Tämä konsertti jäi mieleen Jorma Riihikoskelle ja Mikko Saarelalle ensimmäisenä konserttikokemuksena. Mukana paikalla Tampereen yliopiston juhsalissa oli myös edesmennyt Esa Nieminen.

Baarista baariin

Musiikkibaaritoimintaa käytiin ihmettelemässä Verkatehtaalla Gorillassa, jossa myytiin kuuntelun oheistuotteeksi keppanaa. Paikan tarjontaan kuului paikallisten bändien lisäksi myös maan ykkösbändejä kuten Royals, jossa Albert Järvinen jatkoi uraansa Ganesien jälkeen.

I-klubi oli paikka niille, joilla ei ollut ylioppilaskorttia, mutta halu juoda kipparia, kuunnella rockia ja kannustaa paikallisia bändejä uran alkutaipaleella. Eppu Normaali soitti I-Klubilla syksyllä 1977  ensimmäisen keikkansa Tampereella.

Samoihin aikoihin debyyttinsä I-Klubilla suoritti Popedan esiaste Erikeeper. Laulusolisti oli nuori Pate Mustajärvi. Kappaleet kirjoitti Ilpo Ainiala, joka oli jo tuolloin vanha tekijä. Mies soitti Kumiset-yhtyeessä, joka kävi soittamassa rockia Ylöjärven yhteiskoulun sukkabileissä jo 1972. . Ennen Popedaa oli Ilpolla ja Patella myös olemassa Lutaboogie Band, joka voitti Tampereen bändimestaruuden 1976. Kaikki nämä tulivat Ikurista.

Osa nuorisosta kävi ahkerasti Tampereen limudiskoissa, kuten Linnasalissa, Smiling Sunissa ja VPK:n Red Roosterissa. Yo-talolle eivät päässeet muut kuin opiskelijat, joten ravintoladiskoja olivat lähinnä Cabaret Oscar, Myssy, Kustaa III ja Aleksi. Cabaret oli enemmän tanssipaikka, jossa oli toki myös disko peilipalloineen ja oma sali stripparin esityksiä varten. Paikan ikäraja olikin 20 vuotta.

Diskosusilehti oli diskokansan äänenkannattaja

Tansseissa käytiin porukalla

Ylöjärvellä ei ollut kunnollisia tanssipaikkoja, joten nuoriso suuntasi huviretkensä Parkanon Käenkosken, Rönnin, Vuolteensillan tai Punkalaitumen Särkän lavoille. Matkat olivat ehkä kuitenkin enemmän perinteisiä ryyppyreissuja kuin paritanssikulttuuriin perehtymistä. Lavojen nuorisopuolella saattoi kuitenkin nähdä myös rockbändeja, kuten Virtanen tai Hurriganes. Kurun Seuraintalo oli läheisin tanssipaikka, johon oli erikseen kuljetukset. Paikalle mentiin enemmän parinmuodostuksen kuin musiikin ehdoilla. Lavalla ei ollut alkoholitarjoilua, joten omat pullot ja läheinen Kurun matkahuollon keskiolutbaari kuuluivat näiden ekskursioiden rutiiniin. Takaisin tultiin usein ikkunat huurussa vartavasten järjestetyllä Tiuran yhtiön onnikkakyydillä. Omillakin autoilla kiidettiin Kurun tansseihin. Joskus kyllä matka saattoi päättyä putkareissuunkin, kun takapenkillä kallisteltiin pulloa reippaamman puoleisesti. Erään tarinan mukaan auton takaluukun päälle sammunut kaveri oli päässyt putkaan ja saanut samalla epäilyksen rattijuopoudesta, kun moottori ja putket olivat vielä kuumina ja muut kaverit ja kuski olivat selvinneen seurojentalolle jo sisään asti. Nolommman puoleinen kaveri soitteli sitten seuraavana aamuna Kurun putkasta kavereita kotiinhakumatkalle ja selvittelemään asian oikeaa laitaa.

Virtanen keikkaili maaseudulla

Virtasen keikka Rönnillä painui paikalla olleiden mieleen

Koulukuvia

Eppu Normaali keikalla Ylöjärven yhteiskoulun auditoriossa toukokuussa 1977

Eppu Normaali Gorillassa maaliskuussa 1977

Eppu Normaali keikalla I-klubilla 1977

Pekkaritunnelmia Yhteiskoulun käytäviltä ja juhlasalista. Kuvissa mukana rehtori Leena Häme ja tuleva rehtori Seppo Kylmälä.